Aamulla Tuuma meni eläinlääkärille tutkituttamaan runkoaan ja nieluaan. Syynä jo pitkään jatkunut "hoppaaminen" sekä nenäpunkkityyliset oireet. Lonkat ja selkä on kuvattu jo pari vuotta sitten ja polvia on kokeillut varmaan neljä eri eläinlääkäriä vikaa löytymättä. Hierojakin on tutkinut lihaksiston. Oletettuun nenäpunkkiin on Tuuma syönyt kahdet eri lääkkeet jotka eivät ole kuitenkaan lievittäneet oireitä pätkääkään. Joten nyt sitten laitettiin vinkuiita unten maille ja katsottiin mitä löytyisi selitykseksi näille.

Nenäpunkkioireet aiheuttaa mitä ilmeisimminkin liian pitkä kitapurje (? onkohan tämä oikea termi?), jonka saamiseksi oikealle kohdalleen pitää siis vetää voimakkaasti ilmaa sisään. Lääkäri ei kuitenkaan suositellut leikkausta kun ei tästä varsinaisesti mitään suurta vaivaa ole (todelliset hengitysvaikeudet tms). Hoppaamiseen ei löytynyt taaskaan mitään selvää syytä. Polvien rakenne samoin kuin lonkat olivat jos ei nyt ihan täysin priimaa, niin kuitenkin niin vähäisen näköisiä "ongelmia" ettei niitä ainakaan kannata alkaa leikkaamaan tms. Selkä kuvattiin myös, eikä siinä näkynyt mitään poikkeavaa. Eli summa summarum: antaa Tumpelon pärskiä, niiskuttaa ja kinkata, vaikka se ei aina niin terveeltä hommalta vaikutakaan... Itseä vaan häiritsee esim. juoksulenkeillä kun yksi kinkuttaa kuin vaivainen (vaikka sinänsä juokseekin ihan mielellään)...

Illalla oltiin seuran tokotreeneissä pienessä tihkusateessa. Voltti teki ruutua (juoksi hyvin ruudun ihan läpi, annoin mennä pitkäksi pari kertaa), ohjattua (merkille meinasi jäädä vinoon, jota korjailin useamman kerran) ja luoksetuloa (HYVÄ!) käskytettynä, ja erikseen sitten vielä tunnari ja kaukoja (nämä myös hyvät, mitä nyt kaukoissa vähän siirtyi sivuttain).

Tuuma teki ensin luoksetuloa niin että D oli matkalla heittämässä sille palloa seisahtumisesta. Tehtiin pari kertaa, jotka menivät ihan hyvin (alkoi jo tajuta että pallo tulee), sitten läpijuoksu, jonka jälkeen unohti pysähtymisen kokonaan ja yritti ihan pokkana tulla vaan läpi monta kertaa... No, sitten huomautin tästä ja tämän jälkeen saatiin yksi pysähdys onnistumaankin, josta taas D:ltä pallo. Sitten seuraamista käskytettynä (oli ajoittain vähän haahuilua; jotenkin tässä vaan tekee kai itse eri tavalla kuin täysin itsekseen treenatessa...) ja liikkeestä istuminen. Tämä ei meinannut onnistua millään, koska Tuuma ei halunnut istua ollenkaan. Tajusin, että tämä johtuu varmaan aamun eläinlääkärissä tehdystä jalkojen vääntelystä, eli varmaan jostain kolottaa. No, sitten en enää ottanutkaan pahemmin perusasentoja. Ruutua tehtiin niin, että ensin D vei sinne Tuuman nähden pallon. Tuuma juoksi kyllä ruutuun mutta ei nähnyt palloa. Mä juoksin perään sen näyttämään ja leikittämään. Sitten jätin pallon sinne itse ja lähetin (parikin kertaa ehkä?), lopuksi lähempää lähetys tyhjään ruutuun. Menivät hyvin, vikalla kerralla käskin maahan, tosin ei mennyt ekalla kun olisi tarvinnut ensin seisahduskäskyn... Sitten vielä kaksi tunnaria niin että D vei kymmenkunta väärää kasaan ja muutama siihen ympärille. Eka meni taas (!!) reisille, eli nosti ensin väärän, pudotti ja sitten haisteli pitkään ympäriinsä kunnes löysi oman, ja lähti kyllä sitten heti tuomaan sitä. Toisella nuuski pitkään mutta ei nostellut vääriä vaan toi sitten oman. Ei siis vaan jotenkaan keskity ihan täysillä hommaan heti, vaan paahtaa vaan menemään... Mitä tolle voisi tehdä?

Lopuksi vielä paikallamakuuta. En päässyt edes piiloon kun Tuuma oli jotenkin niin rauhaton ja piippaili aina vähän ajan välein. Oli maassa n. kolme minuuttia, kävin useamman kerran sen luona. Vieressä oli toinen vinkumooses, en tiedä ottiko siitä stressiä vai mikä oli. Tosin oli tänään muutenkin aamun eläinlääkärireissun jälkeen ja illallakin jotenkin rauhattomampi kuin normaalisti.