Illalla erittäin hiostavassa reilun parinkympin lämpötilassa metsässä jäljestämässä. Maasto kuivaa, kuolleita lehtiä ja puunrunkoja, jonkun verran korkeuseroja.
Tein Voltille kaksi jälkeä: ekaksi ajoimme tunnin vanhan, ehkä parisen sataa metriä pitkän, kolme kulmaa, kolme keppiä, ylitti polun. Lähetin läheltä janalta (alle 10 metriä), jälki lähti vasempaan. Voltti lähti hyvin, ja jäljesti tosi innolla. Ekaa keppiä alkoi ilmaista innolla (häntä alkoi heilua ja pyöri vähän kun etsi sitä), jolloin jo kehuin, ja sitten menikin jo maahan. Toinen ja vika keppi tuli myöskin ilmaistua hyvin, vaikka vikalla meinasikin mennä ohi ja vähän joutui etsimään sitä (pidin myös liinaa suht kireällä). Kulmat olivat hyvät, ja kävelypolun ylityskin sujui hyvin.
Voltti ajoi toisen jäljen puolen tunnin tauon jälkeen, jälki oli tunti 40 min vanha, lähestulkoon suora n. 100 metriä, jossa neljä keppiä. Lähetin janalla n. 20 metrin päästä, jälki lähti vasempaan. Voltti ei meinannut edetä janalla suoraan, ja otin kaksi kertaa takaisin ja käskytin uudestaan, jolloin meni suht ok. Otti tosi hyvin jäljen, mutta valitettavasti väärään suuntaan. Annoin jäljestää tielle asti, ja sitten pysäytin ja ihmettelin ääneen mihin jouduttiin, ja palasin vähän taaksepäin ja laitoin jäljestämään uudestaan. Vähän Voltti oli hämillään, mutta lähti heti hyvin oikeaan suuntaan. Kaksi ekaa keppiä illmaisi hyvin, mutta sen jälkeen ei heti löytänyt jäljen jatkoa, ja minä kutsuin sen kerran pois kun ajattelin sen lähteneen ihan liikaa vinoon, ja käskytin uudestaan etsimään. No, lähti taas pienen kaartelun jälkeen sinne samaan suuntaan vinoon, ja annoin mennä. Hetken kuluttua näin sen menevän maahan, ja eka ajatus oli "voi että, nyt vielä valeilmaisukin!" kunnes näin oman keppimerkkini puussa... Juu, luota aina koiraan. Voisin kirjoittaa sen vaikka taas tuhat kertaa. Vika keppi löytyi myös hyvin.
Jee, nyt siis keppien ilmaisu tuntuu taas paljon paremmalta, ja jäljestyskin oli hyvää ja innokasta niinkuin normaalisti! Ehkä ne muutamat keppitreenit mitä olen lenkeillä tässä lähiaikoina tehnyt ovat tuottaneet sitten tulosta.
Tuumakin sai ajaa lyhyen, n. 50 metrin jäljen, ikää tunti, jossa yksi kaarros vasempaan ja lopussa namipurkki. Jäljellä askelet kanta-varvas, ja nameja harvakseltaan. Tuuma veti jo alkulenkillä kovasti kaikkiin suuntiin missä olin kävellyt, eli selvästi se tajuaa kyllä jo jäljen hajun. No, tästä huolimatta lähes koko sen jälki oli järkyttävää kaahotusta, tai siis sen yritystä kun pidin hihnaa tiukalla ettei pääse sinkoilemaan minne sattuu. Söi aina välillä namin, sitten pää ylös ja riuhtoi suuntaan jos toiseenkin, ja kaiken kukkuraksi sitten tietysti välillä vielä ryysti... No, perille päästiin kuitenkin. Olihan toi aika vaativa alusta, ja jälkikin vanhempi kuin aiemmin. Ehkä siinä oli vähän liikaa intoa yhdistettynä vaikeampaan jälkeen, eli tulos: ei niin kovin kummoinen.
Näiden lenkkien jälkeen olin aivan hiestä märkä, Volttikin läähätti kovasti, ja kai sitä Tuumaakin vähän hiostutti. Villisioilta onneksi vältyttiin, joten senkin puoleen onnistunut retki.
Kommentit