Illalla metsässä jälkiä tekemässä. Juuri ennen kuin aloitimme tuli taas kevyen ukkoskuuron verran vettä, mutta sen jälkeen aurinko taas paisteli. Maa oli siis kuitenkin märkä (ja samoin ihmisten kengät, sukat, housut...).

Tuumallekin kokeilin lyhyttä pätkää, ensin ruohikossa suoraa, sitten kaarros oikeaan. Tuuma lähti tosi innolla, ja veti hyvin jälkeä pitkin, mutta jätti syömättä lähes kaikki namit! Röhkimistä ei esiintynyt kovin paljoa, lähinnä sitten kun söi nameja. Kulman otti myös ok, tosin kävi sen jälkeen kerran vielä tarkastamassa sivussa. Mutta siis tämä ihmeen hyvä! Jälki oli vajaa puoli tuntia vanha.

Voltin jälki oli reilun tunnin vanha, n. 200 metriä pitkä, neljä keppiä, kaksi suoraa kulmaa vasempaan ja yksi terävä oikeaan, en merkannut mitään kun oli niin lyhyt että ajattelin muistavani... Janalta jälki lähti n. 20 metrin päästä oikeaan. Lähetyksessä lähti heti kaartamaan oikealle, jolloin kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan. Lähti vähnä suorempaan, mutta kaartoi heti kohta taas oikealla ja annoin sitten mennä... Ekan kulman jälkeen olin melko varma että oli hukassa ja kutsuin takaisin. Tuli, ja käskin etsiä jälkeä, ja teki hommia. Ajautui lähes sinne missä oli ollutkin, jossa ilmaisi kepin. Eli ei ehkä sittenkään ollut kovin hirveästi ollut ollut sivussa, muutaman metrin nyt varmaan kuitenkin. Toka, niinkuin muutkin keppien ilmaisut menivät ok, tuli muutamalle tosin vähän sivusta, ja nuuhki ensin aika paljon (mielestäni enemmän kuin normaalisti) varmistaakseen kohdan ja kepin, ja vasta sitten kävi maahan. Toinen kulma vasemmalle meni isosti pyörimiseksi, eli kävi isohkon (10 m?) lenkin oikean kautta, jonka jälkeen löysi kyllä jäljen oikein. Terävästä kulmasta meni hieman ohi, mutta kaartoi kuitenkin oikeaan (puolisattumaa?) ja tuli sitten muutaman metrin "myöhässä" jäljelle kulman jälkeen.

Olisin kuvitellut että Voltti jäljestää tarkemmin kun oli ihanteelliset, helpot olosuhteet (märkä maa), mutta meni siis sen suhteen huonohkosti. Plussaa kuitenkin kova tsemppi ja into, sekä keppien ilmaisut.

Lopuksi otin vielä Tuuman kanssa saksan alokasluokkaa varten treeninä seisomis-käpälöimisliikettä niin, että kaikki kolme treeniporukastamme kävivät vuorollaan leikkimässä liikkeenohjaajaa. Tuuma pysyi kohtuu hyvin seisomassa (annoin toki lisäkäskyjä), mutta kaikkien nakeilta yms haisevat kädet olivat kyllä olla vähän turhan ihana houkutus... Lopuksi sitten otettiin vielä minuutin paikallamakuu metsätiellä, itse olin pienen puskan takana piilossa. Tuuma makasi hyvin ja hiljaa.