Tässä on lähipäivinä tehty lenkeillä Voltille enemmän ja joskus myös vähemmän onnistuneita hyvin lyhyitä keppitreenejä. Illalla lähdin metsään tekemään sitten jäljen + esineruutua. Jäljelle otin kolme keppiä, ja se oli vain n. 150 metriä pitkä. Jälki lähti janalta n. 25 metrin päästä oikeaan, siinä oli yksi suora kulma vasempaan ja yksi terävämpi oikeaan. Ei namipurkkeja, kun olen pohdiskellut että keppien arvoa pitää yrittää nyt nostaa ja antaa palkka vain niistä. Esineruudunkin tein nyt niin etteivät koirat nähneet, eli tallasin n. 15 x 50 metrisen kaistaleen, jonka vasempaan takakulmaan nahkahanska.

Ennen jälkeä käytiin vajaan puolen tunnin lenkki jäljen vanhentumista odottelemassa, ja jouduimme villisian hyökkäyksen kohteeksi!!! Huomasin Tuuman eleistä, että nyt taitaa olla jotain liikkeellä, ja sitten näinkin polun oikealla puolella n. 20 metrin päässä villisian. No, tässä ei ole mitään ihmeellistä sinänsä, mutta otin varmuudeksi Tuuman kainaloon kun siitä ei tiedä mihin se aina singahtaa (todennäköisesti vaan pakoon, muttei tiedä minne asti). Samalla hetkellä näin polun vasemmalla puolella aikuisen villisian + iiiison lauman pieniä porsaita. Hetken päässä raksutti kun pohdin mitä tehdä, mutta kävelin vaan eteenpäin. Ja sekunnin päästä näinkin että oikealle ollut villisika lähti juoksemaan meitä kohti. Päässä vilisivät kaikki lukemani tarinat lenkkeilijöiden kimppuun käyneistä karjuista yms, ja kerkesin havainnoida possun tukevat torahampaatkin samalla kun laitoin tossua toisen eteen ja hoputin Volttia tulemaan perässä. Kummasti sitä ehtii parissa sekunnissa miettiä kaikkia toimintavaihtoehtoja, mutta onneksemme ilmeisesti haihduimme possusen mielestä riittävän nopeasti jälkikasvunsa läheltä, sillä se ei juokssut perässämme kuin ehkä parikymmentä metriä. Oma sydän pamppaili huomattavan nopeasti vielä jonkun aikaa, ja olin tyytyväinen ettei tuleva jälki ollut kovin pitkä ettei tarvitsisi niin pitkään jännittää toisten lajitovereidensa tapaamista...

Tässä hetki villisikojen jälkeen poseerausta pikkupikku huviloiden edustalla

Sitten pääsi Voltti jäljestämään: Janalta lähti hyvin, mutta kääntyi oikealle mielestäni liian aikaisin. Annoin kuitenkin mennä. Jäljesti tosi hitaasti ja vaikean oloisesti, mutta seurasin muutaman kymmenen metriä sitä, kunnes Voltti lähes pysähtyi. Katselin jo, että ei taideta olla ihan oikeassa kohdassa, ja kehotin etsimään jäljen. Voltti ei tehnyt oikein mitään, vaan kävi lopulta maahan kuin olisi ilmaissut jotain. No, tajusin että väärässä kohdassa ollaan ja koira on paineessa (thanks to recent useinkin epäonnistuneet keppitreenit joissa olen luonut painetta...). Kutsuin Voltin iloisesti luokse, ja lähdettiin takaisin sinne mistä olin jäljen aloittanut (olin onneksi vetänyt maahan jalalla merkin polun varteen), ja lähetin jäljestämään ihan parin metrin päästä. Voltti olikin selvästi ilahtunut kun jälki löytyi, ja lähti paljon paremmin, tosin edelleenkin normaalia hitaammin. Ajattelin jo, että jos menee taas ihan kauheaksi, niin toivottavasti päästäisiin edes ekalle kepille. Ekalle kepille päästiin ihan ok, mutta Voltti ilmaisi sen vain kovasti haistelemalla ja häntään heiluttamalla. Mulla oli valmiiksi jo liina tiukalla, ja samalla kun se yritti lähteä eteenpäin, estin sen ja huudahdin kehut + "maahan" jolloin se kävin maahan. Sitten hirveät bileet, ja kepin ihastelua + nameja, vaikka olikin siis n. vartalonmitan kepistä yli. Tästä eteenpäin jäljestys meni suunnilleen normaalia vauhtia ja selvästi itsevarmemmin, kulmat olivat ok, ja kaksi seuraavaa keppiä ilmaisi heti maahanmenolla, josta heti hihkaisin kehut, ja taas samat palkkaukset.

Vähän jäi siis taas kökkö maku jutusta, vaikka lopulta menikin ihan hyvin. Tarvitaan nyt kuitenkin paljon helppoja ja motivoivia treenejä, ja palkka aina kepeistä. Mä en edelleenkään voi tajuta mistä toi keppiboikotti alunperin yhtäkkiä tuli, kun niissä ei aikaisemmin ole KOSKAAN ollut mitään ongelmaa. No, kai se on tässäkin lajissa sitten hakattava joskus päätä seinään...

Sitten samantien vielä esineruutuun, jossa otin jopa esittäytymisen yksikseni siellä metsän keskellä näkymättömälle tuomarille . Esineelle lähti hyvin perälle asti, ja toi reippaasti.

Tuumalle en jaksanut tehdä tänään mitään, voipi neiti keskittyä henkisesti jo viikonlopun kisoihin.