Blääh, otin eilen lenkillä lyhyen keppi-ilmaisutreenin Voltille, joka meni niin sanotusti ihan häneksi. Tai ei ainakaan ollenkaan niin hyvin kuin oli toiveissa...

Siis koirat kiinni, ja näytin lähtiessä keppejä jotka vein suoralle (ehkä n. 100 metriä yhteensä) pieneen metsälänttiin, jossa aluskasvillisuutta kivasti. Sitten vartin lenkki muualla, jonka jälkeen Voltti jäljestämään kepit. En haetuttanut jäljen alkua sen kummemmin, eikä ollut valjaita, vaan ihan pannassa meni. Lähti jäljestämään hyvin tarkasti ja rauhallisesti, mutta silti ekasta kepistä yli, jonka jälkeen otin takaisin että saatiin ilmaisu. Tokan kepin ilmaisi itse, mutta kolmannesta taas yli (reagoi kyllä siihen, mutta koska oli jo ehtinyt vähän yli, niin olisi jatkanut vaan matkaa -> otin taas takaisin ja vaadin kepin selkeän ilmaisun). Blääh. Otsan rypistys Miksi nämä nyt tökkii, kun kepit ja niiden ilmaisu on aina aiemmin (siis aikaisempina vuosina) ollut tosi hyvää?!

Laitoin sitten Voltin vielä hetkeksi makaamaan, ja vein kaksi keppiä vielä ihan lähelle uudelle suoralle, ja samantien sitten perään niitä etsimään. Nyt onnistui suhtkoht ok, vaikka taas oli tunne että painelisiko sittenkin vaan yli...

Ei kai se auta kuin tehdä nyt sitten vaan keppi-ilmaisua superpalkalla. Päättämätön

Tuuma ei tehnyt muuta kuin kiristi hermoja haukkumalla kun olin tekemässä ekaa keppisuoraa, ja roikkumalla mun kainalossa kun Voltti jäljesti (ajattelin säästää hermojani ja raahata sitä kainalossa, etten joudu vielä kuuntelemaan sen kiljuntaa jäljestyksen aikanakin...)